Sielunsa uskominen uskollisen Luojan haltuun

1. Piet. 4, 19

Kuinka osuva, sisältörikas ilmaisu!!! Siis: en pidä sieluani itselläni, en elä itselleni, en tee niin kuin itse näen parhaaksi, vaan uskon sieluni hänen haltuunsa. Anna itsesi hänelle ilman rajoituksia, ilman ehtoja, ja luota häneen täydellisesti. Hän on Luoja, joka on luonut kaiken, ja nyt hän tahtoo luoda sisimpäämme jotakin aivan uutta! Älä luota järkeesi ja tunteisiisi, vaan usko itsesi täysin hänen haltuunsa, hänen sanansa ja Uuden Testamentin täydellisen valon mukaisesti.

Motto: sokea luottamus ja yksinkertainen uskollisuus vähässä ja suuressa. Emmehän me voi kertoa Luojalle, kuinka hänen tulisi luoda. Se on hänen asiansa. Meidän asiamme on antautua hänen tahtoonsa. Kaikki kunnia ja ylistys hänelle.

Koettele itseäsi, oletko todella täysin ja kokonaan antautunut hänelle – Jos näin ei ole, niin antaudu nyt, onhan paljon parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kun sielu tulee tyhjennetyksi Kristuksen kuolemassa, silloin saa aistia hengellisille asioille – Ne, jotka ovat sielullisia eivät ole uskoneet sieluaan hänelle.

Devotional

Kirjoituksessaan “Usko sielusi uskollisen Luojan haltuun” Aslaksen kirjoittaa tahdottomasta antautumisesta. Mitä hän tarkoittaa sillä?

You have to log in if you want to save your answer.