“Lujat Daavidin armot”
Skjulte Skatter, julkaistu huhtikuu 1985
Click to listen to the speech.
Jesaja 55:3
Tässä armossa on siis kaksi kuvaavaa seikkaa – armossa, jota kummallista kyllä kutsutaan Daavidin armoksi, siksi valtavaksi armoksi, jonka Daavid sai, sen, joka kykeni tekemään hänestä Jumalan sydämen mukaisen miehen. Sellaisen nimen saamiseenhan tarvitaan tietenkin aivan suunnattoman paljon! —
Ja kaikki se toimiva armo, joka meidän on mahdollista saada nyt uuden liiton aikana, sehän on monen monta kertaa suurempi ja toimivampi kuin se, mikä pystyttiin saamaan vanhan liiton aikana!
Mutta – aivan jumalallisen lainmukaisesti – ehdottomasti poikkeuksetta – Pietarin ja Jaakobin mukaan – voimme saada tämän armon vain, jos todella olemme nöyriä, ja vain siinä määrin kuin olemme nöyriä.
Tämä on varmaa ja totta kaikin tavoin! Niin, se on varminta kaikesta, mikä on varmaa! Ja yhtä varmaa kuin se, että nöyrä saa armon, on se, että ylpeän vastustaja on Jumala. Tämä on hengellisen, samoin kuin inhimillisen elämän luonnonlaki. Se on todellinen syy kaikkeen ylentämiseen ja kaikkeen alentamiseen näiden Jeesuksen omien sanojen perusteella: ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Niin, vaikkei itse edes haluttaisi sitä. Sillä se on Jumalan oma, luja päätös, hänen oman, jumalallisen olemuksensa mukaan.
Saamme siis täsmälleen niin runsaan ja moninaisen armon kuin olemme nöyriä! Ja tämä on täsmälleen niin varmaa ja ehdotonta, kuin se, että meillä hengessä ja totuudessa todella on nöyryyttä eikä yhtä tai toista nöyryyden korviketta. —-
Nöyryydellähän on useita tuntomerkkejä. Nöyrä ei väitä vastaan tai selittele tai protestoi tai vastusta tai epäile tai viivyttele Jumalan sanan tai tässä maailmassa olevien esimiestensä tottelemisessa, ei työelämässä eikä perheensä parissa. Nöyrä ottaa siis myös kehotukset ja nuhtelun mielellään vastaan. —- Hän on taitava vaikenemaan eikä avaamaan suutaan tai lausumaan käsitystään tästä ja tuosta asiasta ja tästä ja tuosta henkilöstä eikä puhumaan jostain, mistä hän ei oikeastaan tiedä mitään, sillä hän tyytyy mielihyvin siihen, mikä on alhaista. Niin, hän käyttää tilaisuudet siellä pysymiseen, sillä siellä vallitsee loputon rauha. —-
Ennen kaikkea nöyrä pidättäytyy tuomitsemasta ja arvostelemasta lähimmäistään, sillä jokainen, joka tekee niin, on kiistatta ylentänyt itsensä ja asettunut tuomarinistuimelle. Tuomarithan istuvat siellä. —-
Silloin ollaan niin kaukana nöyryydestä kuin itä on lännestä. Ja yhtä kaukana on Jumalan todellinen armo jokaisesta sellaisesta henkilöstä!
Niin kauan kuin ollaan nöyriä, ollaan niin sanotusti henkivakuutettuja! Jumala on armollinen, laupias ja armahtava kaikkia ihmisiä kohtaan paitsi ylpeitä, pöyhkeitä, ylimielisiä, omissa silmissään viisaita ja itsetietoisia, koska Jumala on sellaisten vastustaja! Voi ihmisparkoja!
